Äkillinen maha-suolikanavan tulehdus ilmenee oksenteluna ja ripulina. Usein käy niin, että ensin eläin oksentaa, jonka jälkeen seuraavana päivänä alkaa ripulointi. Oksentelua edeltää pahoinvointi, ruokahaluttomuus, syljeneritys ja vatsakrampit. Ripulointi alkaa yleensä äkisti ja loppuu nopeasti. Ripuli voi olla limaista tai vetistä. Joskus kun ripulointi on runsasta tai kestää pitkään voi ulosteen mukana tulla hieman kirkasta verta.
Akuutin maha-suolikanavatulehduksen syitä on useita, mutta usein oireiden syy jää epäselväksi. Nopea ruokinnan muutos, pilaantunut ruoka, vierasesineet, lääkkeet tai sisäloiset, tai bakteeri- ja virustartunnat voivat aiheuttaa akuuttia oksentelua ja ripulointia, mutta myös tietyt elimelliset sairaudet voivat aiheuttaa samoja oireita.
Oksentelu-ripulitaudeissa suoliston bakteerikanta on häiriintynyt ja tauti paranee vasta, kun bakteerit on saatu tasapainoon. Taudin hoito on oireenmukainen. Jos eläin on virkeä ja sillä ei ole peräsuolesta mitattuna kuumetta (alle 39 astetta) yleensä kotihoito-ohjeet riittävät ja eläin toipuu muutamissa päivissä. Jos epäilee sisäloistartuntaa nykysuosituksen mukaan otetaan eläimestä ulostenäytetutkimus suolistoloisten tutkimista varten ja lääkitään eläin tulosten perusteella.
KOTIHOITO-OHJEET
Taudin hoito on oireenmukainen tukihoito, mikä kannattaa aloittaa heti oireiden ilmettyä kotona. Eläin menettää elimistöstään nopeasti nesteitä oksennuksen ja ripulin mukana ja koska nestehukka on eläimelle vaarallista, äkillisessä oksennus- ja ripulitaudissa on tärkeää huolehtia eläimen nestetasapainosta. Eläimellä on oltava raikasta juomavettä tarpeeksi ja helposti saatavilla. Mikäli eläin ei itse juo, tulisi vettä antaa muoviruiskulla suoraan suuhun. Perusnestetarve on noin 0,5 dl/paino kg/pvä, mutta lisäksi on otettava huomioon oksentelun/ripuloinnin aiheuttamat menetykset. Juomaveteen kannattaa lisätä apteekista ilman reseptiä saatavia elektrolyyttivalmisteita.
Ripuloivan ja oksentelevan eläimen ruokavaliossa on pääperiaatteena helposti sulavan suolistoystävällisen ruuan antaminen pieninä annoksina, määrää vähitellen lisäten. Mikäli eläin ripuloinnin lisäksi oksentaa, pidetään se ilman ruokaa kunnes se on ollut oksentamatta 6-12 tuntia. Jos eläin vain ripuloi eikä oksenna tai kyseessä on pentu tai kissa, paastopäivää ei pidetä. Mahdollisen paaston jälkeen eläimelle annetaan pieniä määriä (alkuun vain ruokalusikallisia) suolistoystävällistä ruokaa 3-5 kertaa päivässä. Kaupallisia toipilasruokia myydään eläinlääkäriasemilla tai vaihtoehtoisesti ruokaseos voidaan valmistaa itse.
Koiralle -> keitettyyn riisiin lisätään hieman laktoositonta vähärasvaista raejuustoa (mikäli saanut maitotuotteita ennenkin), pakasteseitä tai vähärasvaista keitettyä lihaa (esim.kanaa). Kissalle voidaan antaa pelkkää keitettyä pakasteseitä.
Kun eläin ei ole oksentanut tai ripuloinut kahteen päivään, voidaan toipilasruokaan lisätä pieni määrä eläimen omaa ruokaa. Oman ruoan osuutta lisätään vähitellen viikon ajan kunnes siihen on palattu kokonaan. Yleinen virhe kotihoidossa on, että normaaliruokaan siirrytään liian nopeasti, jolloin oksentelu ja/ tai ripulointi alkaa uudelleen.
Ripulin hoitoon suositellaan ruokavalion ohella annettavaksi apteekista ilman reseptiä saatavia inuliini-pektiinivalmisteita. Lisäksi voidaan antaa maitohappobakteereita sisältäviä valmisteita. Apteekin henkilökunta auttaa tarvittaessa valitsemaan sopivat tuotteet tai tarkempia ohjeita saat soittamalla eläinlääkärille. Valmisteet annostellaan pakkauksen ohjeen mukaan.
Mikäli eläin alkaa oireilla uudelleen tai oireet pitkittyvät (kestävät kauemmin kuin 2-3 vrk), on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Tilanteissa joissa eläimen yleiskunto heikkenee selvästi (eläin on apaattinen, voimaton), se oksentaa myös veden ja/tai oksennus/ripuli muuttuu selvästi veriseksi tai mustaksi, on otettava heti yhteys eläinlääkäriin.
